Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Vesikasvit (ongelmalliset sellaiset)

 

Raportti: Uposkasvien runsastumisesta 2000-luvun alussa (2007)

Ympäristökeskuksen raportissa on kattava selvitys uposkasveista ja niiden poistomenetelmistä.

 

Mitä haittaa uposkasveista (vesirutto, karvalehti, ärviät) voi olla?

Uposkasvillisuus voi kasvaa niin runsaaksi, että se haittaa vesistön käyttöä ja tukahduttaa muuta kasvillisuutta.

  

Vesirutto (Elodea canadensis) 

Voimakkaasti leviävä tulokaslaji Pohjois-Amerikasta. Pituus 0,3—1,5 metriä. Pienilehtinen (ks. mittakaavaa kuvasta); älä sekoita harmittomaan ahvenvitaan, joka on paljon isompilehtinen. Sammatin Lohilammella runsaat kasvustot ovat isona riesana. 

Vesiruttokasvuston paksuus voi olla jopa 2 metriä! Vesiruttokasvustot ovat aiheuttaneet myös hajuhaittoja, jotka syntyvät pohjaan painuneiden kasvimassojen kuluttaessa hajoamisvaiheessa hapen loppuun. (Suomen ympäristökeskus)

 

Vesirutto on tullut myös meidän "iloksemme" Iso-Ruokjärvelle. Havaintoja on (toistaiseksi) lähinnä järven itälaidalla, esimerkiksi uimarannalla.

 

Levinneisyys kartalla

 

Bernd HaynoldBernd HaynoldKarvalehti (Ceratophyllum demersum)

 Juureton vesikasvi, kelluu vapaana vedessä. Kuuluu Suomen alkuperäisiin kasvilajeihin. Kukkii kesä-elokuussa. Suomessa karvalehti on vesistöjen rehevöitymisen myötä yleistynyt.

 

 Levinneisyys kartalla.

 

 

 

 

Ärviät (Myriophyllum)

Useita lajeja (esimerkiksi tähkä-ärviä). Tähkä-ärviä kasvaa 50–150 cm:n pituiseksi. Levinneisyys kartalla

  

 

Uposkasvien poisto

Uposlehtisiä vesikasveja ei kannata niittää, koska ne voivat lisääntyä palasista, joista kasvaa nopeasti uusia versoja; huolimaton kunnostus voi huonontaa tilannetta. Uposkasvien poistoon soveltuvat keräävät harvesterit ja nuottaus (Suomen ympäristökeskus)

Poistaessasi uposkasveja ole siis tarkkana, ettet "silppua" kasveja!

Pertti Väänäsen käytännön kokemus: "Aluksi taistelimme ulpukasta ja uistinvidasta umpeenkasvanutta vesialuetta hiukan avoimeksi. Sen jälkeen valtaan pääsivät erilaiset siimapalpakot. Kun ne saatiin muutamassa vuodessa kohtuulliseksi, aluetta alkoi täyttää ahvenvita. Nyt sitä tuskin enää on, mutta viime kesänä ärviä alkoi saada jalansijaa ja tänä kesänä hiekkarantamme tulvii ärviää ja ulpukatkin tuntuisivat jo mukavammalta. "

  

Poiston mahdolliset haittavaikutukset

 Liiallinen uposkasvillisuuden poisto voi lisätä leväkukintojen riskiä, koska ravinteet päätyvät levien käyttöön. (Suomen ympäristökeskus)